Avainsana-arkisto: paljasjalkatanssi

Nia-oppilaan elämyksiä

Olen aina inhonnut liikuntaa. Ensimmäinen muistikuvani koulun liikuntatunneilta on ekaluokalta. Meillä oli pituushyppyä, enkä minä osannut. Opettaja torui ja luokkakaverit nauroivat. Sen jälkeen en enää viihtynyt liikuntatunneilla; ymmärsin, että ne olivat niitä varten, jotka jo osasivat kaiken täydellisesti. Minä olin liikuntatunneilla vain naurun aiheena ja kaikkien tiellä. Se köntys, joka valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, kun ei voinut poiskaan jättää.

Koululiikunnan takia menetkin kaiken kiinnostukseni liikuntaan; lapsena, nuorena ja aikuisena harrastin vain hyötyliikuntaa. En olisi edes osannut lähteä mukaan mihinkään liikuntaharrastuksiin – olinhan jo koulussa oppinut, etten minä mitään osaa. Että olen kömpelö ja naurettava, opettajienkin naurunaihe. Opiskeluaikoina tilanne muuttui hieman, kiitos silloisen liikunnanohjaajan, joka ymmärsi liikunnanilon merkityksen. Vaan kun pohja puuttui, en saanut aikaiseksi jatkaa asiaa tosissani, etenkin kun en tuntenut olevani täysin kotonani minkään lajin parissa ja peruskoulukokemusten takia koin olevani liikunnan suhteen ’ikuinen epäonnistuja’.

Aikaa kului, ikää tuli, samoin painoa ja kuntoni huononi entisestään. Kävin jo neljättäkymmentä, kun kuulin ensimmäisen kerran niasta. Se esiteltiin minulle ’aikuisten satubalettina’ ja kiinnostukseni heräsi välittömästi. Heti ensimmäisen tilaisuuden tullen menin mukaan nia-tunnille.

Lue loppuun